Kuulemma minä en syö lihaa tässä kuussa, joten kai se on niin tehtävä ettei tule taas halia. Niinpä seuraava 30 päivän ajan seurataan kasvisruokaa seuraavilla poikkeuksilla:
Siinäpä ne. Kalaa en syö koska kala on murha Jesselle.
Kuten säännöissä sanotaan, ne päivät jolloin lihaa lipsahtaa ruokavalioon kirjataan KÄÄK-merkeillä, ja tarkoituksena on pitää ne minimissä. KÄÄK-ejä tulee varmasti jo ensimmäisellä viikolla Kuopion sukulointireissulla, koska siellä kasvisruoka on asia josta lähinnä luetaan lehdistä. Lisäksi jääkaapissa on vielä 1 annos kanaa ja riisiä, mutta koska se valmistettiin syyskuussa, sitä ei lasketa KÄÄKiksi.
Kokeilin aiemmin jo pitää lihattoman viikon, mutta huijasin syömällä samaa ruokaa viikon + tilaamalla kerran kasvisruokaa. En ole koskaan pitänyt ruoanlaitosta, vaikka sitä päivittäin teenkin. Syynä voi olla se, että en ole ikinä omistanut keittiötä, jossa olisi tilaa touhuta.
Toisena syynä ovat epäselvät reseptit. Jos reseptissä puhutaan “rapeista”, “herkullisista”, “tuoreista” vihanneksista, miten ne eroavat muista kasviksista? Jos ohjeessa sanotaan, että tofu paistetaan kuivalla pannulla, täytyy tietää ettei se päde teräspannuun. Jos jotain laitetaan “mukavasti” tai “sopivasti”, niin reseptiä tulee yrittää muutamia kertoja ja kenties pettyä ensimmäiset 3 kertaa. Jos Tomi sanoo mitään, tehdään toisin.
Niinpä seuraavan kuukauden aikana onkin sitten tarkoitus haastaa itseä tutkimaan kasvisreseptejä ja luultavasti pettyä useasti, mutta löytää samalla 2-3 ruokalajia pysyvään ruokavalioon.
Samalla kun Tomi pohtii mm. kasvisruoan ja liharuoan hintaa, tutkin itse niiden suolan määrää. Liharuoan kanssa osaan säätää suolan määrän niin ettei päivittäinen saantisuositus ylity, mutta erilaisten kasvispohjaisten valmisteiden kanssa täytyy olla haukkana tuoteselosteiden kanssa.
Toisena haarana selvitetään allergioita. Hyperallergisena kaikki uudet ruokakokeilut ovat aina monka-hommia, mutta etenkin papujen suhteen haluan nyt lopultakin saada varmaa tietoa. Pähkinöitä en uskalla syödä.
Helppo aloitus, eli tuttua tofu wokkia soba-nuudeleilla ja pakastekasviksilla, päälle halloumi tuomaan lisää vauhtia päivän juoksulenkille. Tätä on tullut tehtyä usein eri variaatioilla. Soba-nuudeleiden etu on niiden tattari (buckwheat), jossa on paljon proteiinia verrattuna muihin viljoihin. Halloumi ilmatöhötetty. Mausteina basilika, suolaton grillimauste, mustapippuri, maustepippuri, curry, ja valkosipulijauhe.
Tofun valmistuksen aa ja oo on tofun kuivaaminen ennen käyttöä. Ainakin jalotofun kanssa homma toimii niin, että leikkaa tofun kuutioiksi, laittaa keittiöliinan leikkuulaudalle, asettelee siihen tofukuutiot, käärii liinan tofujen ympärille, ja jysäyttää päälle tukevan valurautapadan. Noin tunnin päästä tofuista on imeytynyt abouttirallaa kaikki oleellinen neste liinaan.
Annoksen suola:
Törkeästi meni yli, mutta alle suomalaisen miehen keskiarvon. Siihen ei tosin paljon vaadita.
Yllätyksenä tuli se kuinka suolaista jalotofu on. Ja mitä näissä pakastekasviksissa tekee tämmöinen määrä suolaa? Näemmä niissä mukana oleva peruna on maustettu, joten täytynee löytää korvaaja tai suosiolla valmistaa vihannekset itse ilman pakasteallasta. Halloumi oli tiedetty suolalähde, mutta siihen on vähemmän suolaisia vaihtoehtoja joita yritän metsästää jatkoon. Jalotofua voisi myös syödä vaikka puolikkaan paketin, jolloin senkin suola puolittuisi, ja tilalle voisi keksiä jotain muuta. Joskus olen tähän vielä soijakastikettakin laittanut, mutta ainoastaan kun mukana ei ole suolaista halloumia. Pelottavat lukemat, huh.
Aamiaisia ja illallisia tulen tuskin listaamaan tähän päiväkirjaan, koska usein syön näkkäriä voilla, juustolla, kasviksilla, hedelmillä, tai puurolla sen enempää miettimättä. Niissäkin toki tulee pieni määrä suolaa, mutta ne olen jo aika hyvin saanut minimoitua vähäsuolaisilla tuotteilla.
Mifu jauhis maitoproteiini “jauhelihakastike”. Maitoproteiinia en ole koskaan yrittänyt aiemmin. Nähtävästi tästä voisi tehdä muutamaakin eri ruokaa riippuen minkälaista mifua ostaa. Olen aiemmin yrittänyt käyttää soijarouhetta jauhelihan sijaan, enkä siitä yhtään pitänyt. Halpaa se kyllä oli. Mifun hinnasta voi olla monta mieltä, mutta antaa Tomin miettiä sitä puolta.
Ohjeet interwebseissä ehdottivat jauhiksen lisäämisen olevan järkevintä loppuvaiheissa ruoanlaittoa, mutta otin riskin ja tein jauhelihakastikkeen normaalisti vaihtaen vain yhden ainesosan. Hyvin toimi - pannulle vähän rypsiöljyä, mifu sekaan, siihen jauhoa, antaa lämmetä sekoitellen, vettä, sekoittelee, sitten muut tavarat päälle ja antoi porista 15 min. Koska kaapissa oli pari purkkia Santa Marian “Hot Tace Saucea”, laitoin sitä tomaattimurskan / pyreen sijaan. Mausteina suolaton grillimauste, valkosipulijauhe, maustepippuri, mustapippuri, basilika. Koemaiston jälkeen laitoin vielä juustokuminaa.
Maun puolesta parempaa kuin soijarouhe, mutta kaipaa jotain lisää. Ei pahaa.
Tästä tuli kolme annosta, josta yhteen lautaselliseen suolaa tuli:
Eli alle 5g/vrk kunhan muilla aterioilla ei mene yli - tätä ei enää illalla voisi toista annosta syödä. Jos korvaa tuon valmiin taco-sotkun itse maustetulla tomaattimurskalla, voi suolaa kalibroida vielä enemmän. Itse jäin ehkä tässä vielä kaipaamaan hiukan lisäpotkua - ehkä pienä määrä soijakastiketta voisi toimia tai yksi chili sekaan?
Eilisen mifusetit vol 2. Sekaan lorautettu pieni määrä soijakastiketta ja omaa verta sormesta. Ei lasketa KÄÄKiksi. Soijakastike ei tuonut lisäarvoa.
Viimeiset mifusetit, edelleen ihan syötävää. Seuraavaksi olisikin sitten juna Kuopioon ja viikonlopun KÄÄKit. Ensi viikolla sitten intialaista kotioloissa tehtynä?
Ilalla vielä KÄÄK Kuopion päässä kanan muodossa.
KÄÄK. Hautajaisten jälkeen ukin muistolle pihviä, kuten ukki olisi halunnut.
KÄÄK. Nakkikastiketta ja perunaa ennen junaan lähtöä.
Ilalla ei-KÄÄK, vaan tilattu kuolettavan junamatkan jälkeen pizzaa Espoon parhaasta premium-pizzapaikasta, eli Puttesista. Otin tutun margheritan, ja koska Puttesista ei kehtaa tilata vain yhtä, tilasin myös uutena kokeiluna sienipizzan. Tykkään siitä miten ravintola sanoo, että tähän menee sieniä, mutta ei speksaa sen enempää mitä. Näitä syö vielä huomisenkin.
Tarkoituksena oli jo tulla aiemmin kotiin ja tehdä ruokaostokset seuraavalle täysin uudelle reseptille, mutta se jäi kun lähtö siirtyikin ja Kuopiosta kotiutuminen tapahtui vasta illalla. Noh, ensi viikolla sitten kokeiluja.
Puttesin pizzoista margherita on 6/5 kuten aina. Sienipizzassa oli sama 6/5 pohja, mutta en ole varma olivatko sienet mieleen. Jotenkin erikoinen maku, vaikka sieniä yleensä syönkin. Jännänä konseptina myös se, että rucola annetaan mukaan erillisessä pussissa ja sitä voi maun mukana lisätä.
Tulikin yllättäen toimistopäivä. Toimistorakennuksen keskiverrossa lounasravintelissa oli tarjolla kasvisratatouillea (oikeinkirjoitusta en tarkasta), ruokalaji, jota en ole ikinä maistanut.
Ihan syötävää tavaraa, mutta pysyvämmän mielipiteen saisi paremmasta lounaspaikasta tai itse tekemällä. Mukana myös jotain keltaisia pavunkaltaisia elukoita, joista ei tullut allergiaa. Olisinpa kysynyt mitä ne olivat.
Tervetuloa syvään päätyyn lihatonta lokakuuta!
Koska reseptinä on työkaverin mukaan “helppo” intialainen palak paneer, eli pinaatti-kotijuusto -setti, niin tuli raivata olohuoneen yksi pöytä tyhjäksi. Ei saakeli tätä tavaramäärää saa keittiöön mahtumaan. Lisäksi kaivoin kerran käytetyn monitoimikoneen häkkikomerosta ja puhdistin sen toimimaan blenderinä. Saatu lahjana joskus vajaa 20 vuotta sitten. Toimii yhä!
Tämän “helpon” reseptin pituus itselle auki kirjoitettuna oli 43 riviä tekstiä, mutta jospa tästä oppisi tekemään kaiken selkärangasta niin ettei tarvitse tarkastaa jokaista vaihetta. Työkaverin ohjeina oli se, että garam masala tulee aina laittaa ihan lopussa, mikä voi selittää miksi sitä en ole itse osannut käyttää aiemmin.
Paneer on sellainen juustoeläin, jossa ei ole itsessään mitään makua. Sen tulee imeä itseensä makua kastikkeesta, mutta en siitä huolimatta ole edes ravintelissa syönyt hyvää paneeria. Ei se pahaa ole ollut - enemmänkin mautonta. Miten mahtaa nyt käydä?
Ohjeissa sanottiin “3 chiliä” sen enempää speksaamatta mitä chilejä tulisi käyttää. Koska ajattelin vielä pystyä puhumaan ruokailun jälkeen, käytin yhden prismasta löydetyn “medium”-chilin. Prisman mausteosastolta en löytänyt “rohtosarviapilaa” (kasuri methi) ja mausteneilikkaa (cloves), joten ilman niitä mennään tällä kertaa. Tokkopa huomaan eroa.
Pinaattia ohjeen mukaan laitetaan “1 bunch”. En tiedä mitä se tarkoittaa, joten laitoin yhden 150g paketin. Ostin vahingossa baby pinaattia. En tiedä miten se eroaa aikuisesta pinaatista.
Viime hetken ajatuksena tuli vielä se, että eihän minulla ole mitään mihin tätä settiä laittaisi! Kiirellä piti vielä pestä riisit. Huh - onneksi muistin ennen aloittamista. Varmaan tämä on Intiassa päivänselvää eikä sitä tarvitse mainita. Sitten tajusin vielä, että tähän jonkun naan-leivän kaipaisi, mutta halu ei riitä sellaisen tekemiseen.
Valmistus oli kohtuu kivuton kun valmistautui kunnolla. Ainut ylläri olivat paneerit, jotka jäivät kiinni teräspannuun. Arvelisin, että tässäkin tulisi muuntaa rasvan ja voin määrää pannun mukaan.
Tässä vaiheessa ei voinut muuta kuin aloittaa uudella pannulla ja tehdä uuden voi-rasva -seoksen seuraavaan vaiheeseen. Onneksi riisinkeittimessä on lämpimänäpitämistoiminto.
Aikaa koko hommaan meni noin 40 min, mutta tuota saa kyllä lyhennettyä kun tekee rinnakkain juttuja eikä tarvitse lukea ohjeita.
Uskomattomasti maku oli parempi kuin ravintolassa. Paneereihin tuli sopivasti rapeutta + makua kastikkeesta ja suolasta. 1 chili oli vielä omalla kipukynnyksellä, mutta 3 olisi jäänyt syömättä. Ehkä jatkossa hiukan lisää ruokakermaa ja 1.5 chiliä + joku naan-leipä kaupasta? Ja sama ilman pannun pilaamista. Jos tämän valmistuksen saa nopeutettua ja ehkä tehtyä 2 päivän satsin kerralla, niin jatkoon menee.
Entäs suolan määrä?
Tässäkin taas suolaa voi kalibroita lisäämällä sitä vähemmän. Voisikohan sen korvata muilla mausteilla?
Palak paneer vol 2.
Kun opettelen reseptejä ja tutkin sen ottamista normaaliin ruokavalioon, teen usein samaa ruokaa monta päivää putkeen samalla vaihtaen jotain. Tänään yritin muistaa vaiheet ulkoa, joka lähes onnistui, ja optimoin tekoa niin ettei tarvitsisi niin paljon siirrellä juttuja kulhoista toisiin. Tein myös monta vaihetta ristiin, joka vaatii vielä kalibrointia että hommat synkkautuvat paremmin.
Lisäksi ilmatöhötin paneerit sen sijaan että yrittäisin pannulla saada hyviä. Tuli kuivempia - ehkä voitelen niitä enemmän ennen töhötystä huomenna.
Saisikohan huomiselle kaupasta naan-leipää?
Yksi ongelma intialaisessa ruoassa on haju. Eilen työkaverini varoitti, että kantsii pistää vaatteet kaappeihin suojaan ennen ruoanlaiton aloittamista. Aluksi en haistanut mitään, mutta lenkiltä kotiin tulessa oven avatessa rappukäytävään vyöryi maustepilvi. Kuulemma 1:1 suhteella veden ja etikan keittäminen poistaa hajun. Ikävästi etikka on yksi vastenmielisimmistä hajuista jonka tiedän.
Palak paneer vol 3. Viimeinen paketti paneeria kokattu ja huomenna jotain muuta.
Tänään kokeilin vaihtaa 3/4tl suolaa -> 2 rkl vähäsuolaista soijakastiketta. Tällä tavalla annoksen kokonaissuola pysyi 2.72 grammassa, mukavasti alle saantisuosituksen, mutta myös maku jäi kaipaamaan suolaa. Lisäksi laitoin sekaan kokonaisen tomaatin puolikkaan sijaan. Paneerit paistoin pinnoitetulla wokkipannulla, jolla homma onnistui hyvin.
Nyt kun reseptiä on kokeillut kolme kertaa, niin tämä alkaa jo onnistui muistista. Hitaan tästä reseptistä tekee lähinnä asioiden synkkaaminen keskenään. Jos paneerit tekee pannulla, se lukitsee yhden vaiheen odottamaan paneereja, joten ilmatöhötys on nopeampi tapa. Veikkaan että homman saisi valmistettua 25min sisään, jos tekee yhtäaikaa paneerit, lopullisen mausteseoksen, pinaattien keittämisen, ja riisin, mielellään niin, että kaikki valmistuvat yhtä aikaa.
Ehkäpä myöhemmin tämän kuun aikana kokeilee tehdä tämän reseptin vaikka 3-4x ainesmäärillä ja tekee useamman päivän satsin kerrallaan?
Kaupassa ei ole jaksanut käydä eikä uutta reseptiä vielä keksiä, joten tein helposti tofu wokkia. Viime hetken muutoksena laitoin halloumin tilalle puolikkaan paketin vöneriä ilmatöhötettynä. Niitä pitää töhöttää 5 min esilämmityksen jälkeen 180°C. Kokeilin aiemmin töhöttää tofuja yhdessä wokkivihannesten kanssa, mutta kasviksista tuleva kosteus imeytyi tofuihin.
Ihan toimiva setti. Kyllä halloumi vönerin tosin voittaa.
Jatkoideana voisikin olla vaihtaa jalotofu vähemmän suolaiseen tofuun. Tähän päivään mennessä kaikki muut tofut ovat olleet huonompia maultaan. Täytynee silti kokeilla jälleen.
Viikonloppuisin ei ole aikaa vaivalloiseen ruoanlaittoon tai reseptien miettimiseen. Yleensä teen perjantaina viikonlopun sapuskat valmiiksi, jotta romaanien kirjoittamista ei tarvitse pysäyttää muuta kuin ruoan lämmityksen ajaksi. Nyt mitään sapuskaa ei ollut, joten tilailin pitkästä aika Pizza Service Mankkaasta vöner-rullan.
Jos tästä paikasta et ole aiemmin kuullut, niin heidät tunnetaan jetpackin käytöstä toimituksissa. En ole koskaan nähnyt heidän laskeutuvan talon pihalle, mutta en muuten osaa selittää heidän nopeita toimituksiaan. Nyt ennuste lauantain ruuhka-aikaan oli 45 min, vöneri oli minulle kädessä 20 min tilauksen tekemisestä. Google maps arvioi tänne ajamisen kestävän 12 min. Joko tosi nopea auto tai jetpack, siis.
Vöner-rulla oli, kuten aina, hyvää. Helsingin seudulla käytetään kebab-lihana jotain heikompaa laatua kuin Turussa tai vaikkapa Oulussa (tai kastikkeet ovat huonompia). Tämän takia täällä päin on aivan sama tilata vöneriä, koska ei se liha kuitenkaan sen parempaa ole.
Ensimmäinen Jussin resepti, eli vöner iskender. Syynä lähinnä se, että jääkaapissa oli vöneriä avattu paketti ja halusin sen sieltä pois ennen maanantain paluuta terveellisempään ruokaan.
Niin oudolta kuin se kuullostaakin, en ole ikinä syönyt kebab iskenderiä, enkä ihan tiennyt mitä olen edes tekemässä. En myöskään ole ikinä käytänyt jogurttia aineksena, enkä muutenkaan koskaan jogurttia syö.
Kaupasta löytyi lopultakin pita-leipää (mutta ei naan-), koska ei sitä jaksa itse tehdä. Muita mietintöjä kaupasta kotiin oli: Mitä eroa on paseeratulla tomaatilla, tomaattipyreellä, ja tomaattimurskalla? En keksinyt vastausta, enkä sitä vielä halua spoilata.
Reseptistä jäi itselle vähän auki, onko tämä yksi vai kaksi annosta. Söin kaiken. Nälkä siirtyi onnistuneesti. Ainakin 500 grammaa paseerattua tomaattia oli riittävästi. En myöskään ollut varma tuliko jogurtti ja salaatti pitää erillään vai sotkea kaiken päälle.
Ihan pätevä setti, mutta vöner on vähän nähty tässä vaiheessa. Huomenna sitten taas syvään päätyyn samalla kun pohditaan eläinlajeja.
Päivän syvä pääty siirtyi huomiselle julmetun väsymyksen iskettyä päälle. Pohdintana on, josko tämä on vehnän syytä. Verikokeet ovat jo aiemmin osoittaneet, että minulla on kohtuu voimakas vehnäallergia, mutta olen siitä huolimatta syönyt vehnää. Nyt pohdin josko nämä väsymysjaksot linkkautuvat suuren vehnämäärän syömiseen, mitä viime viikon aikana tapahtui.
Niinpä jatkossa lihaton lokakuu on myös vehnätön lokakuu. Päivän suunniteltu ruoka siirtyi huomiselle, koska en saa sitä jo ostetuilla kamoilla tehtyä ilman vehnää. Niinpä tein tänään (yllätys) tofu wokkia korvaten soba-nuudelit (tattari + VEHNÄ) riisinuudeleilla. On muuten uskomattoman vaikeaa löytää asioita kaupasta ilman vehnää.
Noniin, syvä pääty vol 2. Päivän ruoka on kasvislasagne kesäkurpitsalla. Jep. Semmoinen kurpitsa se. Juu.
No joo, myönnetään että en tiedä miltä kesäkurpitsa näyttää tai minkälainen eläin on kyseessä. Lähdin siis metsästämään.
Prisman vihannesosastolta löysin tämän lajin, mutta tarkka lukija huomaa ettei kyseessä ole kesäkurpitsa.
Seuraavaksi löysin tämän eläimen. Huomaa teksti: ei ole kesäkurpitsa.
Lopulta löysin laidunalueen laidoilta itse päivän eläimen. Tämä ON kesäkurpitsa.
Olen varmaankin syönyt kyseistä eläintä joskus lounasravintolassa, mutta se on aina ollut vain nimi jota en ole osannut yhdistää kuvaan. Nyt tiedän tämänkin.
Lasagnea en ole ikinä tehnyt missään muodossa, koska se on niitä ruokalajeja joiden tekemiseen saa menemään paljon aikaa. Viimeksi kun lasagnea söin, niin se oli itse asiassa vahingossa tilattu kasvisversio ravintelissa. Puolivälissä lasagnen syömissä huomasin virheeni ja pohdin ääneen kuinka hyvää kasvislasagne on.
Toisin kuin kuvassa väitetään, en käytänyt sinihomejuustoa vaan mozzarellaa. Löysin myös prismasta gluteiinitonta jauhoa, jolla korvasin vehnäjauhon 1:1 -suhteella.
Lasagnen ääntäminen on muuten “la. sak. ne.”
Puuh, oli muuten leikattavaa. Tätä ruokaa tehdessä on suosiolla valmistettava vähintään kolmen päivän setti. Tässäkin rautainen kokemus antaisi lisää vauhtia, mutta kyllä tähän melkein tunti aktiivista tekemistä meni ensimmäisellä kerralla. Saisikohan vihannekset pilkottua tehokkaammin jollain teknologialla?
Hmm. Turhan suomalainen resepti, sillä ei tässä oikein maistu mikään. Mausteita saisi laittaa 10 kpl enemmän, ja ehkä tehdä kesäkurpitsan sijaan soijarouheesta.
Suolan määrä per annos:
Terveellistä tämä varmasti on. No, tätä on nyt syödä asti seuraavat pari päivää.
Eilisen lasagnen viimeiset jämät. Noh. Suolalla tuli paremmaksi mutta ei mene jatkoon.
Toimistopäivä. Tiukan aikataulun takia oli tarkoitus käydä keittolounaalla alakerran keskiverrossa ravintelissa ja sitten syödä kunnolla tiimipäivän illallisella, mutta siellähän olikin jauhelihakeittoa tarjolla. Menin siis toiseen päähän taloa saman ketjun toiseen keskivertoon ravinteliin, jossa tarjottiin jotain soijarouhe-settiä.
Aika keskivertoa kamaa. Osaisin varmaan itse tehdä parempaa. Tässä maistui lähinnä suola, kuten Dylanissa on tapana.
Illemmalla käytiin sitten ennen ampumaradalle menoa Naughty Burgerissa. Kokeilin halloumi burgerin. Noh. Aika keskivertoa. Jotenkin halloumi ravintoloissa tuntuu aika kumiselta purtavalta. En tiedä mitä itse teen ilmatöhötyksen kanssa eri tavalla.
Naughty Burgerin yksi hienoimpia ominaisuuksia on chilisoossi-tiski. Nyt kun olen enemmän chilejä harjoitellut, niin kokeilin varovasti 4/10 -soossia. Ei tuntunut miltään. Vissiin tullut jo tuon verran toleranssia. Oli kyllä ihan hyvän makuistakin kastiketta - ehkä ostan kotiin.
Molempien aterioiden suola: törkeästi.
Koska viikko on ollut rankka ja lähinnä pettymystä ruoan suhteen, tein hyväksi havaittua tuttua ruokaa. Vuorossa jälleen palak paneer, mutta bulk-versio: raaka-aineet tuplattuna. Olisi voinut myös triplata ainekset, mutta sihen tarvitsisi jo isomman kattilan pinaatin keittoon.
Samaa palak paneeria kuin eilen, myöhemmin illalla drunk soulsin yhteydessä tilattiin nepalilaista, jonka tikka paneer ei pärjännyt itse tehdylle. Jännä miten raflojen paneeri on vaan huonoa.
Jääkaappiin jäi myös satunnaisia annoksia, koska valtaosa porukasta otti kasvissettejä.
Päivällä ei ollut energiaa miettiä asiaa, joten tein wokkia. Illemmalla tutkin kaupasta ostettua mysteeripussia soijaproteiinia.
Näyttää vähän joltain koiranruoalta. Heti tuli nälkä!
Paketin kyljessä mainittiin “aasialainen soijapata” -resepti. Kokeilin tehdä sitä + laittaa sekaan jämäjuttuja eiliseltä.
Tsatzikia ei ollut, mutta jääkaapissa oli kreikkalaista jogurttia ja kurkkua. Eikös se ole sama asia? Tästä reseptistä puuttuivat myöskin mausteet, joten sekaan meni mm. chiliä.
Itse soijahommelit imivät itseensä vettä ja etenkin haudutuksen aikana muuttuivat muhjuksi, joka muistutti lähinnä karjalanpaistissa vedessä uivaa läskiä. Olisin itse ehkä valmiimpi rouskuttamaan näitä kuivina.
En myöskään ihan ymmärrä miten tämä tulisi syödä tsatzikin kanssa - otanko syömäpuikoilla tuollaisen läskitofun ja dippaan sitä eri astiaan? Vai tulisiko tsatziki sekoittaa tähän “pataan”? Kokeilin vaihtaa lusikkaan, jolla ensin kaavin tofua, riisiä, ja kasvislientä suuhun, sitten otin lusikalla “tsatzikia” ja sekoitin suussa. Merkillinen ruoka.
Hm. Jos en olisia chiliä laittanut, niin ei tässä olisi maistunut yhtään mikään muu kuin kreikkalainen jogurtti. Mikä suomalaisia reseptejä vaivaa?
Ei ole tullut päätettyä reseptiä tälle viikolle, eikä tänään kerkiä kauppaan, joten tilasin kahden päivän edestä ravintolasafkaa. Koska en ole vieläkään uskaltanut testata kidney papuja allergian suhteen, nyt vuorossa on intialaista papusettiä + sivuun jo maistettua ja hyväksy havaittua kukkakaalisettiä.
Delhi Rasoi Kauniainen on yksi Espoon parhaimpia intialaisia. Ja kyllä, Kauniainen on Espoossa. Suosittelen käymään. Heidän toimitusappinsa ei toimi Woltin kanssa, joten Wolt ilmoittaa tilauksen toimitetuksi kun he lähtevät ajamaan ravintolasta (ja tämä selittänee matalan arvostelun Woltissa). Suosittelen tekemään tilauksen suoraan ravintolan sivuilta tai käymään paikan päällä.
Kuten aina, voimakkaasti maustettu kukkakaalisetti oli hyvää. Kaloreita tässä tuskin paljon on. Kidney pavut puolestaan olivat ihan ok, ja söin niitä vain pienemmän määrän näin aluksi kun piti kuumotella mahdollista allergiaa. Allergian puolesta jäi vähän epävarma olo. Noh, syön huomenna loput setit ja katson mitä tapahtuu.
Eilisen intialaiset setit, mutta nyt paljon enemmän papuja. Arvelisin ettei allergiaa esinny. Pavuista varmaan vaan tulee sellainen raskas olo kun niitä syö.
Lasaknen paluu!
Viime lasaknesta jäi niin paha olo, että päätin yrittää uudestaan ja korjata tilanteen. Opin virheistäni ja jätin kesäkurpitsan kauppaan, ja sen sijaan kokeilin soijarouhelasaknea. Nyt valmistus meni nopeammin kuin viimeksi, mutta reseptiä seuraten täytettä tuli oudon vähän. Melkein puolet enemmän olisi saanut olla.
Ylin kerros jäi kuivaksi ja muistutti lähinnä hapankorpun pureskelua, mutta alta löytyi sitten enemmän lasagnemainen koostumus. Maku oli monta kertaa parempi kuin kesäkurpitsa-variantilla. Soijarouhe maustettuna chilillä ja mustapippurilla oli sen verran voimakas, että en välttämättä edes erottaisi jauhelihasta.
Söisin uudestaan. Tarvitsee enemmän tavaraa sisälle + kosteutta ylempiin kerroksiin. Mausteita voi myös laittaa enemmän. Toimisikohan pinaatti soijarouheen kaveriksi? Porkkana ja kesäkurpitsa eivät kuulu uuniruokiin - sen olen jo oppinut tämän lihattoman aikana.
Suolan määrä per annos:
Suolaa oli passeli määrä omaan makuun. En tiedä toiko soijakastike mitään lisäarvoa. Se tuntuu olevan semmoinen lisuke, jota tulisi laittaa törkeästi tai dippailla siihen.
Eilisen lasagnea. Ihan pätevää.
Soijarouhetta kun nyt on, niin sitä on johonkin käytettävä. Tomin inspiroimana tein siitä tacoja. Kokeilin valmistuksen näin: 0.5dl rypsiöljyä pannulle kuumaksi, 2dl soijarouhetta sekaan, sotkee, hitusen lisää öljyä, vettä, päälle tacosoossit + tacomauste.
Noh. En nyt tiedä onko tämä sen parempaa kuin aiemmat soijarouhebologneset tai vastaavat. Soijarouheessa itsessään on jokin pistävä maku, josta en pidä. Lasagnessa se ei tullut esiin samalla tavalla, vaikka valmistus oli sama. Tekisikö vajaa tunti uunissa jotain soijarouheelle?
Olen nyt aika vakuuttunut, että tacot tulee syödä lihalla. Tacot ovat itse asiassa ainut ruoka, jossa yhä syön punaista lihaa kanan sijaan, sillä en koe kanan jauhelihan sopivan tacoihin.
Suolan määrä per annos:
Eilisen tacoja.
Tacoja.
Teollisen mittakaavan palak paneer, eli resepti 3x ainesosilla. Tätä varten täytyi käydä ostamassa 7 litrainen teräskattila. Homma alkaa onnistua jo täysin ilman reseptin lukemista, ja nyt tietää, että hidasta on lähinnä veden keittäminen ja suuren paneer määrän valmistaminen. Kun ottaa kaksi liesilevyä käyttöön, niin tämän saa varmasti tehtyä 40 min sisään niin, että seuraavat 3 päivää voi vaan pistää mikroon.
Kirjoitin myös reseptin suomalaisittain.
Toimistopäivä. Paremmassa lounasravintelissa oli kasviskevätkääryleitä, paahdettua perunaa, ja imelää chilikastiketta. Unohdin ottaa kuvan. Chilisoossi oli jotain kaupan halpaa imelää sokerilientä, jos en paljon chiliä saanut irti, mutta onneksi kevätkääryleet olivat oikein päteviä eivätkä uineet rasvassa.
Viimeiset palak paneerit.
Kuun loppuun vielä yksi iteraatio wokkia, mutta tällä kertaa vieraissa käytynä, eli tofuna joku kaupan vähäsuolainen versio.
Suolan määrä:
Kuten viisas mies kerran sanoi, jos jalotofu on ihmiskunnan ystävä, voiko sitä hylätä?
No ei. Muut tofut eivät vaan pärjää jalotofun hyvyydelle. Jatkan siis jatkossakin voimakassuolaisella wokilla ja hyväksyn sen hintana, joka on vaan oltava valmis maksamaan.
Siinä se - kuun viimeinen kasvisruoka syöty!
Lihattoman lokakuun tarkoituksena oli löytää pari ruokaa, joita ottaa jatkuvaan terveelliseen ruokavalioon liharuokien rinnalle. Tavoitteen saavutin, sillä palak paneer ja soijarouhelasagne tulevat molemmat olemaan nyt normaaleja arkiruokiani. Lisäksi aion kokeilla palak tofua, jolle myös intialainen työkaverini antoi hyväksyntänsä.
Toisena asianhaarana olivat allergiat. Papujen suhteen jäi epäselvä olo. Vihreistä pavuista maha alkoi vääntää, ja kidney-pavut aiheuttivat jotain allergian oloista tunnetta. Testailen muita papuja jatkossa pienissä määrin. Vehnää en ole nyt syönyt pariin viikkoon, ja jätin myös maidon juomisen pois korvaten sen kauramaidolla. En tiedä onko näillä ollut mitään vaikutusta. Palaan luultavasti pian normaaliin ruis/kaura/ohra -leivän syöntiin, sitten vehnään. Maidosta voin periaattessa luopuakin, koska kauramaito on ihan pätevää.
Kokeilin aika vähän kaupan valmiita kasvisruokia, sillä niiden suolamäärät olivat niin törkeät. Jääkaapissa on joitain Tomin suosittelemia romppeita, jotka päätyvät masuun lähiaikoina.
KÄÄK-lukumäärä oli ennakoidut 3, joista en lipsunut sen jälkeen.
Aionko ryhtyä kasvissyöjäksi? En. Mutta nyt olen valmis siirtymään pidemmän ajan tavoitteeseen, eli 50% kasvisruokavalioon. Lisäksi tämä kuukausi pakotti varustelemaan keittiötä vaativampien ruokien valmistamiseen. Ehkä joku päivä lopultakin kokeilen leipoa leipää?
Tulenko toistamaan kokeilun ensi vuonna? Ehkäpä.
Tuliko ikävä lihaa? Pari kertaa mielessä oli ilmatöhötetty kana. Lounasravintoloissa oli myös joskus hankalaa käydä, jos pääruokana oli vain lihaa.
Mikä on To Rob a God? Kysyitkö siis Farstrider Publishingin™ Jesse Kaukosen™ uusimmasta mestariteoksesta? Sehän on erinomainen seikkailu, jossa on magiaa, uskomatonta 2D-taidetta, ja hienostunutta sävellystä, puhumattakaan yksityiskohtaisesta proosasta, elegantista kannesta, lukuisista kartoista, ja hauskoista hahmoista.